Hyveet
Hyveet ovat ihmisen luonteessa olevia hyviä ominaisuuksia, joita on mahdollista kehittää edelleen. Hyveitä arvostetaan yleensä kulttuurista riippumatta, vaikka joitakin painotuseroja voi esiintyä.Tunnetut antiikin Kreikan filosofit Platon (427–347 eKr.) ja hänen oppilaansa Aristoteles (384–322 eKr.) olivat molemmat kiinnostuneita hyveistä. Platon tuo esiin perinteiset platoniset hyveet teoksessaan Valtio. Ne ovat viisaus, rohkeus eli urheus, kohtuullisuus eli järkevyys ja oikeudenmukaisuus eli oikeamielisyys. Viisautta, rohkeutta, kohtuullisuutta ja oikeudenmukaisuutta kutsutaan monesti kardinaalihyveiksi latinan sanan cardinalis, tärkein, pohjalta. Keskiajan kristinuskossa alettiin puhua lisäksi kolmesta uudesta hyveestä, jotka ovat usko, toivo ja rakkaus.
Aristoteles kiinnittää hyveisiin erityistä huomiota teoksessaan Nikomakhoksen etiikka. Hän luettelee hyveitä Platonia suuremman määrän ja käsittelee niitä yksityiskohtaisesti. Aristoteleen mukaan on olemassa järjen käyttöön liittyviä eli intellektuaalisia hyveitä sekä luonteen hyveitä. Intellektuaalisiin hyveisiin kuuluvat viisaus, ymmärrys ja käytännöllinen järki.
Luonteen hyveitä ovat Nikomakhoksen etiikassa miehekkyys eli sopiva määrä rohkeutta, kohtuullisuus, anteliaisuus, runsaskätisyys, suurisieluisuus, rauhallisuus, ystävällisyys, totuudellisuus, seurallisuus, oikeudenmukaisuus sekä nimetön hyve, joka on liian kunnianhimoisen ja liian kunnianhimottoman välissä.
Aristoteleen mukaan luonteen hyveet ovat keskivälejä kahden ääripään välissä. Esimerkiksi seurallisuus on keskiväli pellemäisyyden ja jöröyden välillä. Liiallisuus keskivälin suhteen johtaa asettamaan naurettavan kaiken muun edelle, puhumaan epätahdikkuuksia ja toimimaan pellemäisesti. Puute keskivälin suhteen johtaa siihen, että suuttuu helposti eikä puhu lainkaan mitään vitsikästä. Oikealla tavalla seurallinen on miellyttävä, puhuu ja kuuntelee sopivasti, toimii tahdikkaasti, ja hänen mielensä on liikkuva. Hänen elämässään on sopivasti rentoutumista ja hauskanpitoa.
Hyveistä on laadittu myös pidempiä listoja. Hyvelistoja voi käyttää esimerkiksi omien ja muiden hyvän toiminnan ja hyvien ominaisuuksien huomaamiseen. Kun aluksi havaitsee omia hyviä ominaisuuksiaan, on helpompi motivoitua kehittämään mahdollisia haastavia hyveitä.
Hyveet kasvatuksessa
On erilaisia tapoja kiinnittää huomiota hyveisiin kasvatuksessa. Aloittaa voi esimerkiksi siitä, että huomaa mielessään lasten ja nuorten harjoittaman positiivisen toiminnan. Hyvelistat voivat tarjota tähän sopivaa sanastoa.Kiehtovassa kirjassaan Reilu, reipas ja vastuuntuntoinen Linda Kavelin Popov tutustuttaa lukijan hyveiden käyttöön kasvatus- ja koulutyön apuna. Hän esittelee viisi periaatetta, joiden avulla voi tuoda hyveitä esiin lasten ja nuorten kanssa työskennellessä tai vaikka työyhteisössäkin. Kirja sisältää 52 hyveen esittelytekstit ja runsaasti harjoituksia.
Paljon lapsille, nuorille ja aikuisille sopivia harjoituksia on mainiossa kirjassa Huomaa hyvä! Vahvuusvariksen bongausopas. Sen ovat kirjoittaneet Lotta Uusitalo-Malmivaara ja Kaisa Vuorinen. Kirjan taustalla vaikuttaa positiivinen psykologia, jossa tutkitaan muun muassa luonteenvahvuuksia ja hyveitä.
Miten toimia yhtä aikaa empaattisesti, lapsia ja nuoria kunnioittaen, jämäkästi ja asettaen selkeät rajat vaikeissa kasvatustilanteissa? Käytännön apuneuvoja löytyy Jim Fayn ja Charles Fayn kirjoista How to Discipline Kids without Losing Their Love and Respect ja From Bad Grades to a Great Life! Välittömällä tyylillä kirjoitetut kirjat opastavat kasvattajaa muun muassa siinä, miten lisätä lasten ja nuorten kohtaamista empatialla.
Hyvelista ja harjoitus positiivisen huomaamiseen itsessä ja muissa.pdf
